ProZ.com translation contests »
32nd Translation Contest: "Movie night" » English to Finnish » Entry by Markku Tuovinen


Source text in English

Translation by Markku Tuovinen (#36962)

To say that I was compelled by Parasite from start to finish is an understatement; its filming style with tracking shots are enthralling. Having watched several Korean films during the London Korean Film Festival, I was familiar with the usual genres employed in such films but Parasite seemed to defy them all! Parasite is comedic, in a quirky way, it is also a thriller, straddles class divisions and also depicts a family tale amongst other genres and is therefore likely to appeal to all ages.

Parasite truly deserves to be watched in a cinema to appreciate its nuances and the stylish cinematography. As a summary, to avoid spoilers, Parasite tells the tale of the interaction between the Park family and the Kim’s, an unemployed family, whose contrasting worlds collide with long lasting consequences.

[...]Bong Joon-Ho manages to pique the audience’s interest with brightly lit shots coupled with the effective use of indoor space, and it is surprising to realise, after the film’s 2 hour 12 minute length, that most of the scenes occur within the Park family’s home. The mundane elements of domesticity are displayed with an intriguing perspective showcasing Bong Joon-Ho’s flair. It is a slow burner but you will revel in its beauty and ingenuity as Parasite convinces that it operates solely on one level but it is in fact multi-layered and depicts social realism with empathy and pathos.

The cast are beguiling to watch, every facial movement and action is accentuated, even the mere act of walking up or down stairs can convey hidden meaning, which the camera fragments. Levels of unease are also created by virtue of that effective use of space with unusual camera angles and dramatic weather conditions ratcheting up that sensation. There is a surreal nature to Parasite, which its score emphasises, and furthermore the film adopts elements of the absurd devised in such an ingenious way which is truly cinematic magic. Parasite’s apparent eeriness will certainly keep you riveted and would not feel alien to the Twilight Zone school of filmmaking.

The actors are very impressive and add breadth to their roles creating relatability whilst seeming effortlessly cool. When Ki-Woo and Ki-Jeong Kim were working within the Park family home as private tutors they certainly epitomised this level of nonchalant, understated authority creating an aura of mysticism with the unspoken, almost mythical, tutoring techniques employed. Quite simply, the actors Park So-Dam and Choi Woo-Sik, as Ki-Woo and Ki-Jeong, are compelling to watch in the different directions that Parasite follows and they carry these performances seamlessly thereby inviting the audience to be on their side.

[...]Parasite is a remarkable piece of extremely skilful filmmaking, it is simply a must see film, and so I am looking forward to re-watching the film on its UK general release date.
Voin sanoa vähättelemättä, että Parasite vei mukanaan alusta loppuun: käytetty kuvaustapa kamera-ajoineen on lumoava. Olen katsonut runsaasti korealaisia elokuvia London Korean Film Festival -tapahtumassa, joten niissä käytetyt tyylikeinot olivat jo tuttuja, mutta Parasite tuntui rikkovan niitä kaikkia! Parasite on oudolla tavalla koominen ja myös jännäri, joka ylittää yhteiskuntaluokkia ja esittää perhetarinan muiden tyylilajien lomassa. Siksi se voi hyvinkin vedota kaikenikäisiin.
Parasite kannattaa ehdottomasti katsoa elokuvateatterissa, jossa sen nyanssit ja tyylikäs elokuvaus pääsevät oikeuksiinsa. Juonipaljastuksia vältellen Parasite kertoo vuorovaikutuksesta, joka muodostuu, kun Parkin perheen ja Kimin työttömistä koostuvan perheen jyrkästi poikkeavat maailmat törmäävät toisiinsa pitkäkantoisin seuraamuksin.
[...]Bong Joon-Ho onnistuu herättämään yleisön kiinnostuksen kirkkaasti valaistuilla otoksilla yhdessä tehokkaan sisätilan käytön kanssa. Elokuvan loputtua 2 tunnin 12 minuutin kuluttua onkin yllättävää tajuta, että suurin osa kohtauksista tapahtuu Parkin perheen kotona. Perhe-elämän arkisia elementtejä näytetään kiintoisista näkökulmista, jotka esittelevät Bong Joon-Hon tyylitajua. Parasite etenee hitaasti, mutta sen kauneus ja nerokkuus saavat katsojan nauttimaan elämyksestä, jossa elokuva vakuuttaa etenevänsä vain yhdellä tasolla, kun se todellisuudessa on monitasoinen ja esittää sosiaalista realismia empaattisesti ja paatoksella.
Näyttelijät ovat valloittavaa katsottavaa, kun jokaista kasvojen liikettä ja toimintaa korostetaan. Jo pelkästään portaita nouseminen tai laskeutuminen voi välittää piilomerkitystä, jonka kamera pirstoo. Levottomuuden tunnetta luodaan käyttämällä tehokkaasti tilaa epätavallisten kuvakulmien avulla, ja hätkähdyttävä sää kiristää tunnetta entisestään. Parasiten luonne on epätodellinen, ja musiikki korostaa tätä. Lisäksi elokuvassa käytetään absurdeja elementtejä, jotka on laadittu suorastaan taianomaisen nerokkaasti elokuvan keinoin. Parasiten ilmeinen outous kiinnittää kyllä huomion eikä tuntuisi vieraalta edes Hämärän rajamailla -sarjasta tutussa elokuvanteon koulukunnassa.
Erittäin vaikuttavat näyttelijät onnistuvat laajentamaan roolejaan, jolloin hahmoihin on helppo samastua, vaikka nämä vaikuttavatkin sujuvan trendikkäiltä. Työskennellessään Parkin perheen kodissa yksityisopettajina Ki-Woo ja Ki-Jeong Kim toimivat täydellisinä esimerkkeinä huolettoman hillityistä asiantuntijoista, joiden mystinen aura kumpusi ääneen lausumattomista, lähes myyttisistä opetustekniikoista. Parasiten edetessä eri suuntiin Ki-Woota ja Ki-Jeongia esittävät Park So-Dam ja Choi Woo-Sik ovat yksinkertaisesti kiehtovaa katsottavaa; heidän saumaton esityksensä houkuttelee yleisön pitämään heille peukkuja.

[...]Parasite on merkittävä esimerkki äärimmäisen taitavasta elokuvanteosta. Se on yksinkertaisesti pakko nähdä, ja odotan innolla tilaisuutta käydä katsomassa elokuva uudelleen, kun sen esitykset elokuvateattereissa alkavat.


Discuss this entry