ProZ.com translation contests »
Third ProZ.com Translation Contest » English to Finnish » Entry by Riitta Law

Source text in English

Translation by Riitta Law (#1024)

The problem of being awkward with introductions is not, for many, an “unusual situation.” You may find that you are often uncertain about whether to introduce someone using their first name, last name, or both; about whether to use a qualifier (“this is my friend, ______”); even about whether or not it is in fact your responsibility to introduce two people in a given situation. But all of this is small potatoes compared with the seemingly inevitable mingling nightmare of having to introduce someone whose name you have forgotten.

It’s one thing to forget someone’s name if you’ve met them only once or twice, or if you haven’t seen them in a while. But all too often it’s someone whose name you really should know, and who is going to be insulted to find out you don’t. In other words, a faux pas in the making.

This is absolute agony when it happens, and I’ve watched hundreds of minglers try to deal with different ways, ranging from exuberant apology (“Oh GOD, I’m so sorry, JEEZ, wow, I can’t believe I’ve forgotten your name!”) to throwing up their hands and walking away. But there are better ways to deal with this kind of mental slip. Next time you draw a blank while making introductions, try the following ploy:

Force them to introduce themselves. This is the smoothest and most effective way to handle your memory lapse. When it’s done well, no one will ever suspect you. If you have forgotten one person’s name in the group, turn to that person first and smile. Then turn invitingly to a person whose name you do remember and say, “This is Linden Bond,” turning back casually toward the forgotten person. The person whose name you haven’t mentioned yet will automatically (it’s a reflex) say “Nice to meet you, Linden, I’m Sylvia Cooper,” and usually offer a hand to shake.
Monelle ongelma siitä kuinka esittelyt sujuvat hankaluuksitta ei ole "vieras tilanne". Hyvin usein olet epävarma siitä että esitteletkö henkilön käyttämällä hänen etunimeään, sukunimeään tai molempia; käyttäisitkö määritettä ("tämä on ystäväni ______”); et ehkä ole varma edes siitä että onko kahden henkilön toisilleen esittely sinun velvollisuutesi tässä tilanteessa. Mutta kaikki tämä ei ole mitään verrattuna siihen ilmeiseen, väistämättömään, sekoittavaan painajaiseen kun sinun täytyy esitellä henkilö jonka nimen olet unohtanut.

On eri asia kun unohdat nimen jos olet tavannut kyseisen henkilön vain kerran tai kaksi, tai et ole nähnyt häntä vähään aikaan. Mutta aivan liian usein hän on joku jonka nimi sinun tulisi tietää, ja joka loukkaantuu kun hän tajuaa ettet tiedä sitä. Toisin sanoen etikettivirhe on nyt tekeillä.

Kun tämä tapahtuu se on täyttä tuskaa, ja olen katsellut kuinka sadat seurustelijat yrittävät selviytyä eri tavoin, vaihdellen innokkaasta anteeksipyynnöstä ("Herranen aika, olen tosiaan pahoillani, en voi uskoa että olen unohtanut nimesi") luovuttamiseen ja poiskävelemiseen. Mutta on paljon parempia tapoja selvitä tästä henkisestä lipsahduksesta. Seuraavan kerran kun vedät vesiperän yritä tätä keinoa:

Pakota hänet esittelemään itsensä. Tämä on sujuvin ja tehokkain tapa selviytyä muistihäiriöstäsi. Jos teet sen hyvin kukaan ei koskaan epäile sinua. Jos olet unohtanut jonkun henkilön nimen ryhmässä, käänny hänen puoleensa ensin ja hymyile. Käänny sitten kutsuvasti toisen henkilön (jonka nimen tiedät) puoleen ja sano "Tamä on Linden Bond", ja käänny uudelleen rennosti unohdetun henkilön puoleen. Henkilö jonka nimeä et ole maininnut sanoo automaattisesti (se on refleksi) "Hauska tavata, Linden, minä olen Sylvia Cooper" ja yleensä hän myös ojentaa kätensä.