New Yorkin viranomaiset ovat useamman vuoden aikana vähitellen kytkeneet kaupungin useimpien jalankulkuliikennevalojen ohjauspainikkeet pois käytöstä sen suuremmin asiasta melua pitämättä. He olivat päätyneet käsitykseen, että tietokoneohjatut ajastimet toimivat lähes poikkeuksetta paremmin kuin jalankulkijoiden käyttämät painikkeet. Vuoteen 2004 mennessä enää 750 kaikkiaan 3250 ohjauspainikkeesta oli toiminnassa. Kaupunki ei kuitenkaan poistanut käytöstä pois kytkettyjä painikkeita, minkä vuoksi niitä paineltiin edelleen vaikka kuinka paljon – turhaan.

Alun perin painikkeet jätettiin paikoilleen, koska niiden purkaminen olisi tullut kalliiksi. Mutta kävi ilmi, että toimimattominakin painikkeista oli hyötyä. "Jalankulkijat, jotka painavat nappia, lähtevät vähemmän todennäköisesti ylittämään katua ennen kuin vihreä ukko ilmestyy", sanoo Tal Oron-Gilad Negevissä sijaitsevasta israelilaisesta Ben-Gurionin yliopistosta. Tutkiessaan ihmisten käyttäytymistä risteysalueilla hän on pannut merkille, että ihmiset ovat taipuvaisempia noudattamaan järjestelmää, joka edellyttää heiltä omaa toiminnallista panostusta.

”Toimimattomat painikkeet tuottavat tällaisen lumevaikutelman, koska ihmiset pitävät siitä, että he kokevat hallitsevansa käyttämäänsä järjestelmää”, sanoo Eytan Adar, Michiganin yliopistossa Ann Arborissa työskentelevä ihmisen ja tietokoneen vuorovaikutuksen asiantuntija. Tohtori Adar on huomannut, että hänen oppilaansa lisäävät suunnittelemiinsa sovelluksiin yleensä klikattavan tallennuspainikkeen, jonka tarkoituksena on ainoastaan antaa varmuus tallentumisesta niille sovelluksen käyttäjille, jotka eivät ole tietoisia siitä, että heidän näppäinpainalluksensa tallentuvat joka tapauksessa automaattisesti. Hän sanoo, että sitä voi pitää pienenä hyväntahtoisena huijauksena, jonka tarkoituksena on lieventää konemaailmaan yhdistyvää kylmyyden mielikuvaa.

Se on yksi näkökanta. Mutta ainakin valoristeyksissä lumepainikkeet voivat nostattaa myös ikävämpää vastakaikua. Ralf Risser, liikennejärjestelmien psykologisia tekijöitä tutkivan wieniläisen FACTUM-instituutin johtaja on sitä mieltä, että jalankulkijoiden tietoisuus painikkeiden olemassaolosta ja huijatuksi tulemisen tajuamista seuraava ärtymys on nykyisin hyötyvaikutuksia suurempi.

Vuosien saatossa – ja asiasta turhaa meteliä pitämättä – New Yorkin viranomaiset poistivat käytöstä useimmat painikkeet, jotka aiemmin ohjasivat kaupungin suojateiden liikennevaloja. Heidän mielestään tietokoneavusteiset ajastimet toimivat lähes aina paremmin. Vuoteen 2004 mennessä näistä 3250 napista oli käytössä enää alle 750. Kaupunginhallitus ei kuitenkaan poistanut toimimattomia nappeja, jotka houkuttelivat lukemattomia sormia painamaan niitä turhaan.

Alun perin painikkeet jätettiin paikoilleen, sillä niiden poistaminen olisi aiheuttanut kustannuksia. Myöhemmin kuitenkin selvisi, että toimimattomatkin painikkeet palvelevat tiettyä tarkoitusta. Nappia painavat jalankulkijat eivät yleensä ylitä tietä ennen vihreän valon syttymistä, sanoo Tal Oron-Gilan Israelin Negevin Ben-Gurionin yliopistosta. Hän on tutkinut jalankulkijoiden käyttäytymistä suojateillä ja huomannut, että ihmiset tottelevat herkemmin järjestelmää, jota he uskovat ohjaavansa.

Toimimattomilla napeilla on tämänkaltainen plasebovaikutus, sillä ihmiset kuvittelevat mielellään olevansa käyttämiensä järjestelmien ohjaimissa, sanoo ihmisen ja tietokoneen vuorovaikutuksen asiantuntija Eytan Adar Michiganin Ann Arbor yliopistosta. Adar huomauttaa, että hänen opiskelijansa suunnittelevat usein tietokoneohjelmia, joissa on klikattava ”tallenna”-painike. Painikkeella ei kuitenkaan ole muuta tarkoitusta kuin lisätä niiden käyttäjien mielenrauhaa, jotka eivät tiedä näppäinpainallustensa tallentuvan joka tapauksessa automaattisesti. Se on ikään kuin ripaus hyväntahtoista huijausta konemaailman kalseutta vastaan, hän sanoo.

Tämä on yksi näkökulma, mutta ainakin risteysalueilla plasebopainikkeilla voi olla myös pimeämpi puolensa. Liikennejärjestelmien psykologisia tekijöitä tutkivan wieniläisen FACTUM-instituutin johtaja Ralf Risser on sitä mieltä, että jalankulkijoiden tietoisuus toimimattomista napeista ja huijauksen aiheuttama pettymyksen tunne ovat painoarvoltaan suurempia kuin niistä saatavat hyödyt.